Pro Vox oli mukana kahdessa Johnnespassioesityksessä koraalikuorona. Pääkuorona oli Hämeenkylän kamarikuoro ja mukana ensimmäisessä esityksessä oli myös Leppävaaran kamarikuoro. Molemmissa esityksissä meidän tehtävämme oli siis teoksen koraalien laulaminen. Olimme asettuneet toisaalle kirkkosalissa ikäänkuin tuomaan vaikutelman seurakuntalaisista, jotka osallistuvat passioesitykseen. Saksassa tähän ei varmaankaan olisi tarvittu erillistä koraalikuoroa, sillä seurakuntalaiset olisivat todennäköisesti aidosti osallistuneet neliäänisten perinteisten virsien laulamiseen. Suomessa tätä ei ollut odotettavissa, etenkin kun virret olivat saksankielisiä ja sellaisinaan vähemmän tuttuja suomalaisille. Niinpä meitä tarvittiin luomaan tämä seurakuntalaisten osallistumisen tunnelma. Näin yleisö pääsi kokemaan jotain sellaista mikä vieraassa kulttuurissa on luontevaa ja taas meillä hieman erikoista.
En saanut tilaisuutta haastatella ketään yleisön joukossa ollutta kuulijaa kysyäkseni heidän mielipidettään tästä asetelmasta, mutta oletan että aiottu tunnelmallinen tarkoitus toteutui halutulla tavalla. Mieltäni jäi kuitenkin askarruttamaan se, koettiinko meidät enemmänkin kakkoskuoroksi. Tätä hyvää ideaa voisi vielä kehittää edelleen, jos tällaista tehokeinoa tarvitaan jatkossa.
Minun ehdotukseni hajautetusta esityksestä: Esillä olevan pääkuoron lisäksi sijoitetaan neliäänisiä kvartetteja tiiviinä ryhminä yleisön joukkoon, niin että ympärillä olevat kuulevat tasapainoisesti neliäänistä laulua aivan läheltä keskuudestaan. Alkuhämmästyksen jälkeen tämä saattaa ehkä herättää yleisössä halun yhtyä lauluun tai toisaalta vain jäädä kuuntelemaan laulun harmoniaa ja sisältöä. Tietenkin tällaisen elämyksen teho paranee, kun lauletaan ymmärrettävällä kielellä suomeksi.
Haasteellisinta tällaisessa hajautetussa esityksessä on ajoitus ja kuuluvuus. Välimatkan kasvaessa akustinen viive kasvaa ja erilaiset häiriötekijät haittaavat synkronointia. Käytännössä tarvitaan tahdistava elementti ja refrenssi oikean rytmin sävelkorkeuden takaamiseksi. Riittävän kuuluva säestyssoitin, kuten esim urut tai piano tai kokonainen orkesteri sopivat hyvin tähän tarkoitukseen. Ilman referenssiä laulajien tulisi olla äärimmäisen taitavia ja sellaisia laulajia on jo vaikea löytää. Toki esitettävien laulujen osaaminen ulkoa helpottaa hajutettujen laulajien tehtävää, mutta tämä ei mielestäni saisi olla rajoite.
Johannespassion esityksiin liittyvistä kokemuksista, voin todeta, että hajautetussa kuorossa laulaminen oli pienen totuttelun jälkeen ihan yhtä helppoa, kuin tavallinen kuorolaulaminen. Kun synkroni kapellimestarin johtamistavan, orkesterin soiton ja pääkuoron laulun suhteen löytyi, niin kaikki sujui hyvin luontevasti näitä kaikkia seuraten. Tietysti huomio ei saa kiinnittyä liiaksi nuotteihin tai tekstiin, ettei kapellimestarin dynaamiset ja spontaanit tulkinnalliset liikkeet jää huomaamatta. Katseen fokus suuntautuu kapellimestarin tekemisiin. Kuuloaistimus antaa palautteen siitä miten orkesteri ja pääkuoro reagoi siihen ja oma tekeminen on sopeutettava tähän. --- Helppo homma, kun sen oppii.
Martti K. Anttila, kirkkokuorotenori
